Suojelukoirakoulutus - Koirankouluttaja Janne Ruokonen - Tassutaiturit

Positiivinen suojelukoirakoulutus

Historia ja koulutustyylin kehittäminen

Olin vakuuttunut klikkerin eli naksuttimen käytöstä seurattuani ulkomaisten ammattikouluttajien työskentelyä ja keskusteltuani heidän kanssaan. Olin kokeillut naksutinta menestyksellisesti opaskoirien koulutuksessa jo 2000 luvun alussa ja halusin kehittää taitojani naksuttimen käytössä soveltamalla sitä myös suojelukoiran purutyöskentelyyn. Esimerkkejä suojelukoiran koulutuksesta puhtaasti positiivisin menetelmin en juuri löytänyt ulkomailtakaan, mutta viitteitä positiivisesta koulutuksesta tässäkin lajissa oli jo ilmassa. Ainoa vaihtoehto oli siis alkaa kehittää koulutustyyliä itse ja ennen kaikkea ryhtyä kokeilemaan sitä käytännössä. Pelkkä teoria ei koirankoulutuksessa vielä saa minua vakuuttuneeksi, vaan tarvitsen käytännön kokemusta sen tueksi. Tässä tapauksessa käytännön kokeilun mahdollistivat vain riittävä teoreettinen pohja, suojeluun soveltuva koira sekä käytännön harjoittelu koirankoulutusta ymmärtävän ohjaajan ja maalimiehen kanssa.

Arvasin, että uusi koulutustyyli saisi vastustusta, mutta koirankoulutuksen ammattilaisena huomasin pian vastustuksen johtuvan lähinnä tiedon puutteesta. Vastustusta ja arvostelua esittivätkin pääsääntöisesti henkilöt, jotka eivät ymmärtäneet operantin oppimisen perusperiaatteita tai eivät olleet kokeilleet positiivista koulutusta käytännössä. Tänä päivänä törmään edelleen samoihin ajatuksiin, mutta pyrin kysymään epäilijältä, miten hän on yrittänyt kouluttaa koiraansa. Autan mielelläni ihmisiä heidän koulutuksellisissa pulmissaan, mutta positiivisen koulutustyylin toimivuudesta käytännössä en jaksa enää väitellä. Suosittelen epäilijöitä lukemaan kirjallisuutta teorian ymmärtämiseksi sekä kokeilemaan koiran koulutusta positiivisin menetelmin käytännössä.

Termistöjen monimuotoisuus

Nimenä "positiivinen suojelukoirakoulutus" on ehkä kuvaavin termi koulutusmallilleni, koska sanat kertovat siitä, että pääpaino koulutuksessa on positiivisella vahvistamisella. Termistö on monelle amatöörille (ja ehkä myös ammattilaiselle) joskus hieman hankala ja epäselvä, sillä sitä käytetään holtittomasti esimerkiksi lehtikirjoituksissa ja yhdistetään vääriin käyttäytymismalleihin. Termiä operantti oppiminen viljellään usein innokkaasti niin kuin se tarkoittaisi samaa kuin positiivinen vahvistaminen. Se on hyvin yleinen virhe, enkä siksi käytä tässä yhteydessä termiä operantti suojelukoulutus. Operantti oppiminen on yläotsikko, joka pitää sisällään ärsykekynnyksen, vahvistamisen, sammumisen sekä rangaistuksen. Ns. vanhalla koulutustyylillä (joka puolestaan kuvaa fyysistä, voimallista koulutusta) koulutetut koirat on myös pääsääntöisesti koulutettu operantisti, koska molemmissa koulutustyyleissä voidaan käyttää rangaistusta; vanhassa tyylissä rangaistus on yleensä fyysinen.

Vaatimukset ja koulutus

Positiivinen suojelukoiran koulutus lähtee koiran asenteen löytymisestä, normaalista purutyöskentelystä sekä tunnetilojen hallinnasta ja niiden nopeasta vaihtelusta. Oikean puruotteen työstämiseen kannattaa kuluttaa aikaa, jotta saadaan rakennettua vankka pohja. Asenteen hakeminen koiralle tuottaa joskus maalimiehelle ylimääräisiä hikipisaroita, mutta se on kuitenkin välttämätöntä eteenpäin pääsemiseksi. Koiralla pitää olla luonnostaan tietty kyky ja halu purutyöskentelyyn. Usein luullaan, että koirasta kuin koirasta saadaan suojelukoira positiivisella koulutusmetodilla. Valitettavasti käsitys on virheellinen, sillä kaikki koirat eivät vain sovellu suojelukoirakoulutukseen kykyjensä, fyysisten ominaisuuksiensa tai halunsa puolesta.

Positiivinen vahvistaminen ja rankaisu

Positiivinen vahvistaminen tarkoittaa suojelukoulutuksessa sitä, että oikeasta suorituksesta seuraa klikkaus, jonka jälkeen koira pääsee välittömästi suurimpaan mahdolliseen palkkaansa eli puruun. Yhdellä koulutuskerralla palkkauksia tulee vain muutama ja siksi on erittäin tärkeää, että koira palkataan juuri oikealla hetkellä. Puremisen on oltava koiralle tärkein palkka, jolloin pystytään käyttämään sen vastavoimaa rangaistuksena. Rangaistuksena käytetään toiminnan loppumista eri variaatioin. Palkan menettäminen tai ennemminkin sen epääminen on usein koiralle paljon tehokkaampi rangaistus kuin esimerkiksi negatiivisen vahvistamisen käyttö. Fyysistä ohjausta voidaan käyttää, mutta se ei saa olla voimakasta, koska kyseessä ei ole mikään arvovaltataistelu vaan koulutustilanne.

Filosofia

Positiivisen suojelukoulutuksen tarkoitus on tehdä koulutuksesta mukavaa niin ohjaajalle kuin koirallekin. Filosofiaani kuuluu kunnioitus koiraa kohtaan sekä tehokkaat, miellyttävät ja eettiset koulutusmenetelmät. En hyväksy piikki/koulutuskaulainta, sähkökaulainta tai koiraan kohdistuvia lyöntejä ja potkuja enkä myöskään sitä, että suojelu lajina niiden käyttöä vaatisi. Olen pitkän koulutusurani aikana nähnyt hyvin väkivaltaista koulutusta, enkä missään nimessä pysty kunnioittamaan sen tyyppistä koulutustyyliä, vaikka se kisamenestystä toisikin. Suojelu on lajina vaativa, ja jos ei osaa kouluttaa koiraansa, on helppoa sortua erilaisiin apuvälineisiin oikean tuloksen saavuttamiseksi.

Positiivinen suojelukoirakoulutus tuo aina mukavasti haastetta koirankoulutukseen. Avainasemassa oppimisessa on se, että koiralle annetaan mahdollisuus oivaltaa itse reitti palkkaan. Positiivinen koulutus antaa koiralle yleensä aina mahdollisuuden kehittää omaa oivalluskykyään, jolloin oppiminen on sille mielekästä. Mitä enemmän koulutamme itseämme, sitä parempia ystäviä voimme olla koirillemme.

Janne Ruokonen vanhempi kouluttaja